Mä oon #back

Oon kokeillut vaikka missä muualla kirjoittaa uutta blogia, mut mikään ei tunnu omalta. Mä jätin tän blogin jo vuonna 2014 ja nyt on jo 2017. Saattaa olla, ettei kukaan enää edes seuraa mua, mutta whatever. Tuntuu vaan hyvältä ajatukselta siirtyä takas tähän blogiin, kun mun elämä täällä Saksassa on Au Pair-vuoden (2014-2015) jälkeen muuttunut arkisemmaksi. Ei oo siis enää mitään järkeä pitää mitään reissausblogia, kun mun elämä koostuu nyt ihan muista asioista kuin elämyksistä. Voin sanoa silti, että aupaireilu (?) oli yksi elämäni parhaimmista ja samalla kasvattavimmista vuosista.

Elämä täällä ei oo aina ollut helppoa. Paljon oon joutunu kamppailemaan senki eestä, että pääsen ees opiskelemaan täällä. Tein jo viime vuonna kielikokeen ja pääsin opiskelemaan, mut se ala ei taaskaan ollut mun juttu, niin jätin kesken ja oon taas pettyny itteeni. Mut elämä on. En halua pakottaa itteeni tekemään asioita, joista en tykkää, joten haen taas ens vuoden hauissa kouluihin. Kumpa löytäisin sitten vihdoin sen "mun jutun".

Alla olevat kuvat on keväältä Oberstdorfista. Aivan mieletön paikka ja vaeltaminen on kunnon "aivot narikkaan"-kokemus, että huhhuh. Pakko päästä taas pian vuorille ennen talvea.

Uus blogi!

Heipsulivei, mä päätin tehhä ihan uuen blogin, koska mä oon lähös Saksaan au paireileen. Blogi on siis lähinnä au pair blogi, mist voi lukee mun arjesta siellä Saksassa. Liittykää ihmees lukijoiks, koska tänne tuskin kirjottelen enää :-)

http://jaanajulia.blogspot.com

Not all those who wander are lost

Vihaan suorituskeskeisyyttä täällä Suomessa. Koko ajan täytyy saavuttaa jotain. Täytyy olla akateemisesti koulutettu, täytyy olla rahaa ja täytyy treenata monta kertaa viikos et ois fit. Mä en ihan oikeesti ihmettele sitä miks tää maa on yks maailman masentuneimmist. Musta tää on tosi surullista.
Vihaan myös sitä, kun kaikilla on nykyään jatkuva kiire kaikkialle. Koskaan ei pysähdytä. Mihin meillä on kiire koko ajan? Ja miks?
Mun mielestä elämässä täytyy tehä tyhmiäkin asioita, joissa ei oo järkee. Poiketa vähä normaalista kaavasta.  Extempore-reissuja, tehä niitä heräteostoksiaki, tanssia ympäri asuntoo välittämättä siit et joku saattaa nähä, syödä purkillinen Ben&Jerry'sii ja lopettaa jossittelu ja turha jahkailu. Sitähä tää elämä on, että tartutaan hetkeen, eikä eletä jatkuvasti siinä huomisessa. Kiire ei oo mihinkään. 

Viimeajat kulu lähinnä ah niin ihanan VAKAVA:n ääressä, koska mä hain uuestaan yliopistoon. Pääsykoe tuli ja meni miten meni. Vietin ehkä parhaimman vapun pitkää aikaan Tampereella. Pääsiäisenä mä olin lähinnä työmyyräilemässä ja sitä ennen Itä-Suomes hermolomalla. Täs kuvia sielt sun täält. Enemmänki sieltä.